Lehmäadoptio
Päätin adoptoida lehmän, tai oikeastaan kaksikin, saatuani siihen vihdoin arvokkaan tilaisuuden. Adoptiossa sitoudun sponsoroimaan lehmiä pienellä, mutta säännöllisellä, rahasummalla läpi heidän koko elämänsä. Lehmät asuvat ihastuttavalla maatilalla eteläisessä Euroopassa muiden tilan asukkien kanssa. Tilalla on muun muassa aaseja, hevosia, koiria, kissoja ja tietysti lehmiä sekä vihreät laitumet ja värikkäät puutarhat. Eläimistä pidetään hyvää huolta. Tila on oikeastaan sitoutunut muun muassa lehmien suojeluun sekä kasvissyönnin edistämiseen. Lehmiä ei nähdä tilalla vain tuotantoeläiminä, vaan heillä katsotaan olevan itseisarvo arvokkaina lehminä, eräänlaisina perheenjäseninä. Heille mahdollistetaan siellä lajinmukainen elämä ja mahdollisuus luonnolliseen kuolemaan elämänsä loppumetreillä. Lehmiä lypsetään käsin, ei lypsyrobotein. Tämä mahdollistaa lämpimän ja luottamuksellisen siteen muodostumiseen lypsäjän ja lehmän välille. Maitoa myös lypsetään vain sen verran kuin sitä vasikalta jää yli. Vasikkaa ei siis eroteta äidistään nuorella iällä, vaan hän saa elää mahdollisimman pitkään äitinsä rinnalla. Lehmät ovat hyvin onnellisia tilalla, mistä kertoo myös heidän maitonsa eriomainen laatu. Maidontuotannon lisäksi lehmät osallistuvat myös muihin tilan askareisiin, esimerksiksi puutarhan ja peltojen lannoittamiseen sekä siistimiseen. Lehmästä on näin ollen monenlaista hyötyä myös ihmiselle.
Kuinka sitten oikeastaan päädyin tällaiseen adoptioratkaisuun? Tähän vaikuttivat monet asiat, kuten esimerkiksi lapsuudenkokemukseni maaseudulla. Mielestäni kuitenkin yksikin turhaan kärsivä eläin on liikaa. Ihmisten tavoin myös eläimillä on kyky tuntea ja aistia kipua. On väärin tappaa eläimiä vain omien makumieltymysten ja tottumusten vuoksi. Tappaminen ja yleensäkin turhan kärsimyksen aiheuttaminen toisille eliöille on väärin. Se mitä teemme pienimmille veljillemme ja siskoillemme, sen teemme myös isommille. Yhteiskunnan arvokkuus mitataan sillä, kuinka se huolehtii heikoimmistaan, kuten eläimistä, lapsista, sairaista ja ikääntyneistä. Eläinten kohdalla tilastot ainakin näyttävät masentavilta niin Suomessa kuin maailmallakin.
Animalian verkkosivuilla lukee, että "Suomessa teurastetaan vuosittain yli 81 miljoonaa eläintä. Näistä suurin osa on broilereita." Ruokaviraston verkkosivuilta käy ilmi, että ''vuonna 2019 suomalaisissa teurastamoissa teurastettiin noin 79 miljoonaa broileria, 1,8 miljoonaa lihasikaa, 900 000 kalkkunaa, 500 000 broileriemoa, 270 000 nautaa, 62 000 lammasta, 33 500 emakkoa, 18 000 sorsaa, 4 600 hanhea, 4 200 kanaa, 2 000 ankkaa, 1 100 hevosta ja 850 vuohta. Eläinten yhteenlaskettu määrä oli vuonna 2019 noin 82,5 miljoonaa.'' Vuosittain maailmassa teurastetaan miljardeja eli tuhansia miljoonia eläimiä (Vegaaniliitto). Tarkemmin sanottuna, maailmanlaajuisena keskiarvona teurastetaan yli 10 eläintä yhtä asukasta kohden per vuosi. Tämä tarkoittaa yhteensä noin 63 miljardia eläintä per vuosi. (Turun yliopiston tiedote.)
ps. Mikäli haluat tietää enemmän lehmäadoptiosta/-sponsoroinnista, niin ota rohkeasti yhteyttä. Kerron mielelläni lisää.
